Outi antoi blogin ensimmäisen aiheen: mikä on eläintenkouluttaja.
Osa eläintenkouluttajista kouluttaa eläimiä, mutta varmasti suurin osa eläintenkouluttajista toimii ammateissa, joissa he opastavat ihmisiä kouluttamaan eläimille oikeanlaisia toimintamalleja erilaisissa tilanteissa. Ammattinimike voisi olla eläintenkouluttajan sijaan "eläintenomistajienkouluttaja" :)
Itse teen töitä opaskoirakouluttajana. Opaskoirankouluttajan työn painopiste on vähän eri kuin "normaalissa" eläintenkoulutustyössä (esim. harrastuskoirien koulutusohjaajalla tai ongelmakoirakouluttajalla). Koulutan opaskoiraa ensin n. puoli vuotta, jonka jälkeen vasta alkaa näkövammaisen koirankäyttäjän ja opaskoiran yhteistyö- ja kotipaikkakoulutukset, joissa opastetaan koirankäyttäjää toimimaan yhdessä opaskoiransa kanssa.
Itse oon viime aikoina pohtinut paljon sitä, millainen on hyvä eläintenkouluttaja. Suomen eläintenkouluttajat ry:n sivuilta löytyy hyvää pohdintaa aiheesta: http://www.elaintenkouluttajat.com/pdf/hyvakouluttaja.pdf
- Anne-Mari
Anne-Mari kirjoittaa asiaa. Minä sanon usein opiskelijoilleni, että ei ole olemassa ongelmakoiria vaan on olemassa koiraongelmia. Tällä haluan sanoa sitä, että useimmat eläinten ja ihmisten välisistä ongelmista johtuvat väärinymmärryksistä ja eleiden ja ilmeiden väärin tulkitsemisesta. Meiltä ihmisiltä on hävinnyt kyky tulkita ja lukea eläimiä.
VastaaPoistaMeillä ei enää ole hajuakaan siitä mitä eläimen käyttäytyminen tarkoittaa, saatika mitä eläimen lajinmukainen käyttäytyminen voisi olla. Kaupunkiolosuhteissa koiran haukkumista pidetään häiritsevänä ja ikävänä ominaisuutena, jopa hyvinkin ongelmallisena vaikka kyseessä on koiralle lajityyppinen käyttäytymisen muoto. Sen täytyy vahtia ja haukullansa ilmoittaa isännälleen tulijat.Kun vielä on tullut vallittua haukkuherkkä ja vartiorotu kaupunkiolosuhteisiin, on ongelmia tiedossa. Tässäkin tapauksessakin epäonnistuttiin rodunvalinnassa ja ei ymmärretty lajinmukaisen käyttäytymisen tarpeiden tyydyttämisen tärkeyttä.
Kaiken kaikkiaan ensisijaisesti aina pitäisi lähteä siitä, että lajinmukaiset käyttäytymistarpeet tyydyttyvät:
- ruokailu
- lepo
- liikunta
- lisääntyminen (jos vain mahdollista)
- vartioiminen erityisesti vartioroduilla
- paimentaminen paimenroduilla jne..